Kirsin polku kohti antropologiaa sai alkunsa alan klassikkoteoksen selittämättömästä vetovoimasta. ”Huomasin lukevani Mary Douglasin kirjoittamaa teosta nimeltä Puhtaus ja vaara (Purity and Danger) jo toistamiseen”, Kirsi nauraa. Lopulta Kirsi osallistui Avoimen yliopiston tarjoamille antropologian kursseille. Seuraavana syksynä hän löysi itsensä Helsingin yliopiston sosiaali -ja kulttuuriantropologian tuoreiden opiskelijoiden joukosta. Opintojen myötä Kirsi hakeutui mukaan Antroblogin toimintaan. Hän pääsi hyödyntämään taiteellista ammattitaitoaan Antroblogin kuvittajana. Antroblogi toimi lopulta myös siltana Allegra Lab Helsingin ja Kirsin kohtaamiselle.

”Ensisijainen tehtäväni on herättää huomiota”, Kirsi toteaa empimättä. Kirsin roolia Allegran visualistina määrittää pyrkimys luoda jotakin stimuloivaa ja valtavirrasta erottuvaa. Kirsi kuvailee nykyistä ympäristöämme visuaalisten ärsykkeiden ja kuvavirran kyllästämäksi. Huomiota herättävä visuaalinen elementti nousee näin ollen verkkojulkaisemisen keskeiseksi komponentiksi.

Kirsi näkee, että Allegra on toimijana ensisijaisen tärkeä. Allegra on liikkeissään sulava ja eri alojen välistä lomittain kulkeva – ketterä ja dynaaminen. ”Se näkee tarpeen ja menee sinne”, Kirsi pohtii. Allegra Lab Helsinki tuottaa Kirsin mukaan holistista, popularisoivaa tiedejulkaisua ja -viestintää, joka pyrkii luomaan vuoropuhelua taiteen ja tieteen välille. Kirsi näkee, että samankaltaisille toimijoille olisi enemmänkin tarvetta.

Kerro lyhyesti;

Mitä teet vapaa-ajallasi? 
Joogaan ja teen taidetta – siis työskentelen. Soittelen ukulelea ja vietän aikaa koirani kanssa.

Millainen oli kesäsi? 
Hidas, en ole helteiden suuri ystävä. Jättäisin lomanikin mielelläni kaamoksen pakkasiin. Kylmä ja pimeä ovat minulle ominaisia elementtejä.

Miten vietät sunnuntait? 
Sunnuntai on ehdottomasti paras päivä luovalle työlle, flow-tila syntyy helposti. Täydellinen keskittyminen mahdollistuu muun maailman rauhoittuessa.

Mikä on lempipaikkasi Helsingissä? 
Porthaninkadulla sijaitsevan asuntoni ranskalainen parveke. Tykkään kaupunkielämästä ja urbaanista maisemasta. Parvekkeelta voin tarkastella ohikulkevia ihmisiä ja elämän sykettä.

Teksti & kuva: Ronya Hirsma