Keväällä 2024 Allegra Lab Helsinki ry:n hallitukseen liittyi Henrik Rydenfelt, käytännöllisen filosofian ja viestinnän dosentti ja viestinnän yliopistotutkija Helsingin yliopistosta. Henrik on ollut jo useamman vuoden Allegran hallinnoiman Tutkitusti-hankkeen kautta toiminnassa mukana, Etiikka.fi -tiedejulkaisun päätoimittajan ominaisuudessa. Syyskauden lähtiessä käyntiin esittelemme hallituksen viimeisimmän aktiivin.

Henrikillä on kahden alan dosentuuri. Tähän pisteeseen hän on päätynyt Helsingin yliopiston opintopolkuja pitkin, filosofian opiskelun kautta ja lopulta väittelemällä teoreettisesta filosofiasta Helsingin yliopistossa. Filosofia alana löytyi jo varhain vaihtoehtojen poissulkemisen kautta. Henrikille filosofia tarjosi vapautta valita omia näkökulmia ja kysymyksenasetteluita vielä muita aloja enemmän. ”Viestintä tuli mukaan myöhemmin yhteishankkeiden kautta ja päädyin tutkimaan kollegoiden kautta viestintään liittyviä kysymyksiä ja tekemään myös empiiristä tutkimusta.”

Henrik tiesi lähtiessään opiskelemaan filosofiaa, että valtavasti vaihtoehtoja akateemiselle uralle ei ole, vaikka kovin tietynlainen akateeminen ura ei ollut mielessä. Filosofiaa voisi hänen mukaansa kuitenkin soveltaa kaikkialla yhteiskunnassa. ”Arkipäivän erilaiset funktiot sekä koko yhteiskunta törmäävät usein kysymyksiin, joita filosofit ovat jo pohtineet. Vaikka niihin ei välttämättä ole valmiita vastauksia, monia näkökulmia on jo ehdotettu. Meillä on suoraviivaisen ajattelun taipumusta: kuvittelemme helposti, että joku kysymys on uusi. Jos kysymys on vaikea, varmasti joku on sitä jo ehtinyt miettiä.”

Kriittistä potentiaalia filosofialla on Henrikin mukaan tarjottavana joka puolelle. ”Ongelmallista on, jos yhteiskunnassa ollaan liian ratkaisukeskeisiä eikä haluta kuunnella erilaisia ajatuksia. Filosofiassa ei toki ole konsensuksia ja valmiita vastauksia, muutenhan kyseessä ei enää oikeastaan ole filosofinen kysymys. Asiat ovat jatkuvasti avoimia vielä perustavammalla tavalla kuin muissa tieteissä. Silti filosofiakin voi olla ratkaisunhakuista, kunhan pidetään mielessä, että kritiikin tarkoitus on synnyttää oikeita tai parempia ratkaisuja, ei kritisoida kritisoimisen vuoksi.”

Filosofia voisikin Henrikin mielestä toimia jäsentäjänä sille, mikä uudessa on uutta ja vanhaa. “Esimerkiksi tällä hetkellä käydään vilkasta keskustelua siitä, miten uusi teknologia tuottaa uusia eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Äkkiä kuitenkin näkee, että näiden aihepiirien tutkimuksessa vedotaan vanhoihin teoretisointeihin, pahimmillaan keksitään niitä uudestaan. Filosofeilla on joskus vastakkaista vikaa. Uusien asioiden äärellä palataan äkkiä vuosisataisiin ongelmiin, jotka eivät liity suoraan tämänhetkiseen tilanteeseen, vaikkapa uuteen teknologiaan. Mitään väärää tässä ei ole, mutta tutkimuksessa pitäisi vielä enemmän huomiota siihen, miten uusi tilanne mahdollisesti haastaa totuttuja ajatusmalleja, tai filosofien termein synnyttää vastaesimerkkejä. Uusien asioiden mahdollisen todellisen uutuuden hahmottaminen vaatii tietämystä siitä mikä on uutta ja mikä on vanhaa. Tätä varten pitäisi pystyä yhdistämään empiiristä tutkimusta ja filosofista ymmärrystä.”

Elämäntyöksi Henrikillä on muodostunut jo väitöskirjassa tutkittu teema: miten etiikka voisi muuttua tieteelliseksi tutkimukseksi. Henrikin tutkimuksen taustalla on pragmatistinen perinne, jossa mielletään etiikka empiirisenä ja kokeellisena tutkimuksena ilman, että se redusoidaan muuhun tutkimusalaan. Tätä elämäntyötä Henrik jatkaa yhä pyrkimällä lähennyttämään teoreettista ja filosofista sekä empiiristä tutkimusta. ”Yksi tutkija ei voi maailmaa muuttaa, mutta vaihtoehdon kartoittaminen on se, mitä olen koko ajan tehnyt.”

Mitään muuta kuin tutkijan uraa Henrik ei ole tosissaan ikinä pohtinut. Hän kuitenkin paljastaa olevansa parantumaton keittiökapellimestari. Klassinen musiikki on keskeinen osa elämää. Hän on myös pohtinut muiden filosofien kanssa, miksi niin moni alan ihminen on kiinnostunut musiikista. ”Ehkä siinä on useampaa selitystä. Moni suuri musiikkiteos on intertekstuaalinen kokonaisuus, jonka suhteiden ja yhteyksien hahmottaminen sopii teoreettisesti ajattelevalle. Toisaalta musiikilla on oma erityislaatunsa, kyky luoda luoda mahdollisuuksia tosi vapaasti. Harmonia tulee tyhjästä.”

LYHYESTI

 Jos saisit muuttaa yhden asian sormia napsauttamalla Suomessa, mikä se olisi?

”Tässä hetkessä napsauttaisin pois päältä tämän yleisen alakulon. Meillä on aidosti yhteiskuntana paljon mahdollisuuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että pitää pöhinöidä kaiken ympärillä. Päinvastoin meidän olisi hyvä rauhoittua hetkeksi miettimään, kuinka hyvin asiat ovat ja miten ne voisivat olla paremmin. Ehkä silloin emme menisi eteenpäin stressaantuneena ja ahdistuneena vaan rinta vähän pystympänä. Metafyysisesti ei ole mahdotonta, että paras on vielä edessäpäin.”

Kahvi vai tee?

Kahvi kiitos. Olen onnistunut siinä, että juon lähes aina täsmälleen kolme kuppia päivässä. Se on sopiva määrä, väitän.

Mikä saa sinut innostumaan?

Hienot taidekokemukset ovat sellaisia, joiden jälkeen jaksaa aina elää. Yleensä minulla on sellainen asenne, että maailmassa on tarjolla koko ajan kaikkea hienoa. Toisaalta minun on vaikea innostua kovin suuresti mistään tietystä asiasta.

Mikä on paras paikka Helsingissä?

Oma koti. Toiseksi paras on kaikki tuo meri. Sen kautta saa olla yhteydessä luontoon, se on mahdollisuuksien kanava, joka on aina yhdistänyt ihmisiä ja ajattelua. Minun olisi ehkä vaikea asua pysyvästi sisämaassa, jonka tuulessa ei aina tunne niitä samoja mahdollisuuksia.

Kirjasuositus

Taannoin suosittelin Yliopistolehdessä David Graeberin & David Wengrowin kirjaa The Dawn of Everything: A New History of Humanity.