Jonni Karlsson aloitti Allegra Lab Helsingin harjoittelijana syyskuussa 2020.

Jonni opiskelee Helsingin yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa kulttuuriperinnön maisteriohjelmassa pääaineenaan uskontotiede. Aineen pariin Jonni päätyi puolivahingossa. Haaveena oli humanistinen tiedekunta ja pääsykoekirjan aiheet vakuuttivat vieden mukanaan. Mitä nyt joskus työllistyminen ja sen haasteetkin kävivät mielessä. Tällä hetkellä Jonni työstää graduaan uushenkisyyden maailmankuvista.

Laajana sivuaineena Jonni on opiskellut viestintää. Viestinnässä kiinnostavaa on ollut etenkin medioiden rooli linsseinä, joiden läpi yhteiskuntaa koetaan. Sivuaineopinnot ovat kuulemma osuneet mielenkiintoiseen saumaan esimerkiksi #metoo liikkeen ja sen viestintäkulttuuristen seurausten ajankohtaisuuden vuoksi. Kirjoittaminen on myös aina ollut Jonnille luonteva ilmaisun tapa, joka on ollut sulavaa ankkuroida viestinnän sivuaineeseen. Lyhyempinä sivuaineina rinnalla ovat kulkeneet kulttuuriperinnön tutkimus ja museologia.

Kandidaatintutkielmansa Jonni on kirjoittanut modernin länsimaisen henkisyyden piirteistä suomalaisessa teknokulttuurissa, jossa hän esimerkiksi vertaili konemusiikkitapahtumien liminaalisuutta ja niiden osallistujiin liittyvää roolien vaihtumista Victor Turnerin teoriaan communitas -rituaalista. Musiikki on kulkenut muutenkin vahvasti mukana Jonnin aktiviteeteissa. Lukion jälkeen vuosia on vierähtänyt bändihommissa ja keikkoja organisoidessa. Akateeminen habitus on saanut kypsyä kitaransoiton ja kalliolaisen muusikkoelämän ohella, eikä musiikki ei ole jäänyt sivuun useammankaan opiskeluvuoden myötä. Uusi ”ysärirokkia” soittava bändi on kasassa ja ensimmäinen julkaisu on tuloillaan loppuvuoden aikana.

Lukijaihmiseksi itseään tituleeraava Jonni vakuuttaa myös, että valinta lähteä opiskelemaan uskontotiedettä ei ole kaduttanut, vaikka esimerkiksi musiikki olisi voinut viedä mukanaan. Kulttuurit ja ihminen kiinnostavat, ja siksi polku vei humanistiseen tiedekuntaan. ”Uskontotieteessä varsinkin alkuvaiheessa tuntui, että kaikki kiinnostaa ja kaikkea mahdollista pitää saada luettua. Viimevuosina kiinnostus on paikantunut vaihtoehtohenkisyyteen, länsimaiseen esoteriaan, ja nykytodellisuuden moniin tapoihin olla henkinen”, Jonni toteaa.

Allegran harjoittelijaksi tiedeviestinnän pariin Jonni päätyi nähtyään ilmoituksen ainejärjestön sähköpostilistalla. Paikka kuulosti kiinnostavalta ja aika oli otollinen harjoittelulle, sillä gradun tekemisen oheen oli tärkeää saada jotain konkreettista ja työelämään orientoivaa kokemusta mielekkään tuntuiselta alalta.

Kerro vielä lyhyesti: Mistä haaveilet ammatillisesti?

Että voisin tehdä luovaa ja merkityksellistä työtä, etenkin kirjoittaminen on tärkeä ilmaisumuoto. Olisi siistiä mahdollistaa jotain, jolla on merkitystä ja nauttia sen tekemisestä.  

Mikä saa sydämen sykkimään nopeammin?

KAHVI! Monetkin asiat – musiikki, tai taide, oikeaan hermoon osuva kulttuuri ja luonto. Hyvät aamupäivät ja ihmiset!

Minkälainen toimija Allegra on?

Entinen kollega käytti termiä ”pöhinätalo”. Etuliitteeksi siihen voisi lisätä esimerkiksi ”akateemiskulttuurisviestinnällisen”, tai jotain muuta yhtä selkeää. 

Mitä teet vapaa-ajallasi? 

Kirjoitan, soitan, kävelen, kokkailen. Viimeisimmät bravuurit on ollut tattirisotto ja -keitto.

Pimenevän syksyn valopilkut?

Perushyggeily ja kirjat nyt ainakin. Lasten hautausmaa on Suomen paras bändi silloin kun on syksy, eli suurimman osan vuotta.

Lempipaikkasi Helsingissä? 

Parasta on kävellä kantakaupungin laidoilla. Sturenkadun sillalla konepajan värikkäiden kattomaisemien vieressä on kohta, missä kun tuulee oikein, niin Meiran tehtaista tulee tuoreen kahvin tuoksu ja toisella puolella siltaa näkyy Dallapén puisto ja ihan toisenlainen Kallio. Se on aika kokonaisvaltainen kävelyetappi. Helsinki on yleisesti aika kiva.

Kirjavinkki karanteeniin?

Muumilaakson marraskuu on kova! Jos jostain löytyisi muumikultti, niin siihen voisin lähteä ihan saman tien.

Lempimuumiquote (tai yksi niistä)?

”Ne, jotka maalaavat kuvia liioittelevat kai usein, niin väitetään.”