VTT Anna-Maija Castrén on sosiologian professori Itä-Suomen yliopistossa, Yhteiskuntatieteiden laitoksella Kuopion kampuksella. Hän on ensimmäistä vuotta Allegran hallituksessa, mutta ollut mukana jo vuodesta 2020 Tutkitusti-hankkeen puitteissa. Anna-Maija on Tutkitusti-verkoston Perheyhteiskunta-julkaisun yksi perustajajäsenistä ja ollut sen toimituskunnassa mukana jo vuodesta 2016.
Anna-Maijan tausta on sosiologiassa, mutta tie sinne kävi muidenkin valtsikan oppiaineiden kautta. Opiskelemaan hän pääsi valtsikaan, joka oli kakkosvaihtoehto, ja sen aikaisen pisteytyssysteemin mukaan ovi aukesi sosiaalipolitiikkaan, vaikka ensimmäinen toive olisi ollut viestintä. ”Valtsikassa harhailin ensimmäiset vuodet, vähän lipsahdin sisään, vahingossa. Opiskelin sitä sun tätä, myös uskontotieteitä historialliskielitieteellisen puolella, niin kuin humanistista tiedekuntaa silloin kutsuttiin. Silloin oli myös suuret yleisopintopaketit ja opiskelijat saivat tutustua moniin oppiaineisiin. Sosiaaliantropologian opintojen kautta kiinnostuin sosiaalitieteistä. Pääaineen sain vaihdettua sosiologiaan ja kasvoin sinne pikkuhiljaa sisään.”
Jos Anna-Maija ei olisi nyt tutkija, hän saattaisi olla toimittaja tai asiantuntijatehtävissä. Opintojen ohessa Anna-Maija teki freelancerina hommia Yleisradiossa, pyöritti uutisstudiossa teleprompter-laitetta ja oli avustavana toimittajana Viihdetoimituksessa, ja oli ajatellut päätyvänsä toimittajaksi. Ylellä hänelle valkeni, että toimitustyössä on lyhytjänteisyyttä mikä on oikeastaan aika ärsyttävää.
Hän teki myös harjoittelun Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolla. Siellä ambitiot pyörivät KAVAKU ohjelmaan pääsyn ympärillä. Anna-Maijakin pohti tätä vaihtoehtoa, mutta mielekkäintä antia harjoittelussa oli kuitenkin koulutusmateriaalien laatiminen ihmisille, jotka lähtivät YK:n tehtäviin Suomen kehitysyhteistyökumppanimaihin. Anna-Maija laati katsauksia uskonnollisista tilanteista eri maissa. ”Rakastin sitä työtä. Tein katsauksia ja raportteja ja se oli mahtavaa. Tutkimusmaailma veti siis enemmän puoleensa. Gradua tehdessä totesin, että haluan jatkaa opintoja. Pääsin ennen valmistumista Suomen Akatemian rahoittamaan hankkeeseen ja siinä hankkeessa tein väitöskirjani.”
Sosiologia ja tutkimus ovat Anna-Maijalle suuri intohimo. Hän on seurannut tätä intohimoa, vaikka se on tarkoittanut taloudellista epävarmuutta. Työuralla riitti 30 vuotta pätkäsopimuksia, mutta vuosi sitten hän aloitti elämänsä ensimmäisessä toistaiseksi voimassa olevassa tehtävässä. ”Muiden sosiologien kanssa mentiin vuosia sinne missä duunia on tarjolla, olimme ns. ”hikipajadosentteja”. Sisällöllisesti hän ei ole katunut valintoja päivääkään, mutta akateemisen uran rakenteellinen epävarmuus on tullut iän karttuessa raskaammaksi. ”Se raskas puoli tästä maailmasta on tuttu. Mutta rakkaudesta lajiin tätä myös tehdään”, Anna-Maija toteaa.
Akateeminen laji on ehtinyt muuttua Anna-Maijan työura aikana. Hän kokee managerialismin ja tulosajattelun voimistumisen yliopistossa tukahduttavana. Vaatimukset ovat kovia. Akateeminen yhteisö hengitti uran alkuvaiheissa vapaammin, se oli inspiroiva ja innostava yhteisö. Nyt kaiken pitää tapahtua nopeasti ja tämä kahlitsee ajattelua ja pusertaa yhteisöä. Työuran alkuajan seminaareista on paljon hyviä muistoja. ”Uudella ylioppilastalolla kuuntelin kerran filosofi Sara Heinämaan puheenvuoroa, joskus 90-luvun lopulla. Ja mietin vaan, että vitsi miten makee ammatti tämä on. Saan kuunnella, kun älykkäät ja inspiroivat tyypit puhuvat. Haluaisin vaalia edelleen tätä ajattelun vapautta.”
Parasta tutkimuksessa ovat ihmiset. ”Tykkään tarkkailla ihmisiä, heidän valintojaan, elämisen tapoja. Moni asiaa kiinnostaa ja pidän asioiden havainnoinnista. On kiva miettiä mihin ilmiöt liittyvät, pidän ajattelemisesta ja lukemisesta. Tiedän, että se on tietyllä tavalla elitististä ja etuoikeus. Vaikka yliopistotyöläisillä onkin nykyään liian vähän aikaa lukea ja ajatella”, Anna-Maija toteaa. Syvällinen asioihin perehtyminen on ensisijaisen tärkeää, mutta olennaista on myös tutkimuksellinen yhteistyö: ”Pidän yhdessä tekemisestä, enkä pidä itseäni erityisen originellina ajattelijana, pidänkin valtavasti tutkimuksen dialogisuudesta. Inspiroidun yhdessä ajattelemisesta. Se synnyttää tunteen, jonka varassa tympeämpiäkin hommia jaksaa tehdä. Sen kannattelemana sietää jatkuvaa raportointia ja tietojärjestelmiä, jotka vaihtuvat joka välissä.”
Tutkimusmaailman ulkopuolella intohimoa herättää musiikki, joka on Anna-Maijan ensimmäinen rakkaus. Hän on laulanut jo 10-vuotiaana kuorossa, mutta harrastus jäi 20 vuodeksi tauolle, kun omien lasten harrastukset menivät etusijalle. Anna-Maija soitti myös kaksikymppiseksi saakka huilua ja pohti tätä myös uravaihtoehtona. Nyt laulaminen on taas palannut osaksi arkea: ”Opiskelen klassista laulua ja kuulun Helsingin vanhan musiikin seuraan. Sen puitteissa järjestetään vuosittain leiri. Laulamme ja soitamme musiikkia keskiajalta barokkiin. Musiikki on jotakin, johon en halua suhtautua analyyttisesti, vaan puhtaasti tunteella. Kamarimusiikissa ja kuorolaulussa on ihanaa se, että tehdään yhdessä. Harmonia, joka resonoi kropassa, on upeaa. Ja siinä ollaan myös ihan sosiologian ytimessä.”
Anna-Maija on toiminut Allegran hallituksessa vuoden 2024 alusta. ”Muistan kun Allegraa perustettiin, se oli uusi juttu ja tuntui nerokkaalta idealta. On hienoa, että kaikkea sitä tietoa mitä tutkijat tuovat maailmaan, jaetaan myös akateemisen maailman ulkopuolelle. Närkästyn kovasti, jos tutkijan työtä arvostellaan, pidän sitä nimittäin hyvin tärkeänä. Kulttuurisen ja yhteiskuntaa koskevan tiedon levittäminen on arvostettava pyrkimys.” Anna-Maija jatkaa: ”Oma julkaisumme syntyi perhe- ja läheissuhteiden seminaarin pohjalta. Osallistujien piirissä syntyi ajatus ”tiedeblogista”, näin sai alkunsa Perheyhteiskunta. Sitä kautta pääsin mukaan tähän maailmaan. ”Minulla ei ollut mitään osaamista yleistajuistamisen suhteen ja oli terveellistä olla kädet savessa ja muokata tekstiä yleistajuiseksi, ja joku kertomassa, että kyllä pitää olla kuva. Sen kokemuksen myötä myös arvostus Allegran toimintaan nousi.”
LYHYESTI
Kahvi vai tee?
Kahvi.
Mikä saa sinut innostumaan?
Monenlaiset asiat, innostun melkein kaikesta. Erityisesti, jos liittyy ihmisiin tai musiikkiin.
Mikä on paras paikka Helsingissä?
Ylipäätänsä kaikki paikat, josta näkee kauaksi. Merenrannat, korkeat kalliot ja vaikkapa Paloheinän täyttömäki.
Kirjasuositus
”Olin hiljattain kirjajulkkareissa, enkä ole lukenut teosta vielä, mutta olen innostunut tästä: Jukka Tuhkuri (Aalto-yliopiston professori ja jään tutkija), Jään voima – kertomus Endurancen uppoamisesta ja löytämisestä. On huikeaa, miten mahtavia seikkailuja ja upeaa kirjallisuutta tutkimuksesta on syntynyt.”