Allegra Lab Helsingin hankekoordinaattori Paula Vitiellä on takanaan monisyinen polku opiskeluun ja tutkimukseen liittyen. Polun haaroja yhdistää mielenkiinto historiallisuuteen, ihmiseen ja kirjoittamiseen. Alun perin hän aloitti opintonsa Åbo Akademissa vietettyään lukion jälkeen vuoden au pairina Midletonin pikkukaupungissa Irlannissa. Ruotsinkielinen isäntäperhe kannusti opiskelemaan ruotsiksi, minkä Paula toteutti suorittamalla pohjoismaisen kansatieteen kandidaatintutkinnon. Kansatieteen opiskelun jatkaminen tuntui kuitenkin epävarmalta, ja pohdinnan jälkeen suoritettavaksi valikoitui kokonaan uusi tutkinto kasvatustieteestä Turun yliopistossa. Pääaineena hän luki aikuiskasvatustiedettä, ja opinnot tuntuivat alusta asti mielekkäiltä, mikä sytytti myös kiinnostuksen tutkimustyöhön. Aluksi Paula työskenteli Turun yliopistolla tutkimusharjoittelijana, minkä jälkeen hän teki tutkimusavustajan työtä useamman vuoden opintojen ohella.
”Jossain vaiheessa alkoi kirkastua, miten voisi yhdistää kansatieteen ja kasvatustieteen.” Näin Paula löysi kasvatuksen historian, muistitietotutkimuksen ja pienten ihmisten historian. Aiheista inspiroituneena Paula kirjoitti kandityönsä 1920-luvulla opiskelleiden naisten kertomuksista, joissa he muistelivat työuriaan ja elämänkulkuaan. Työstä syntyi myös artikkeli Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran vuosikirjaan. Gradussaan Paula tutki muistitietohistorian keinoin 1960-luvun ylioppilaiden kokemuksia opiskelusta pienen maaseutupaikkakunnan lukiossa.
”Olen opiskellut enimmäkseen sitä, mikä kiinnostaa, enkä aina sitä, mistä on eniten hyötyä”, kuvailee Paula opintojaan nostaen esiin esimerkiksi viron kielen sivuaineopinnot, joista ei ole ollut ammatillista hyötyä mutta joihin hänellä on ollut sitäkin enemmän kiinnostusta. Paula kuvaa opinnoilleen leimalliseksi sitä, että kaikissa hänen opiskelemissaan aineissa tutkitaan ihmistä. Myös kulttuurihistoriasta, sosiologiasta ja museologiasta on sivuaineopinnot suoritettuina. ”Oma elämä voi jonakin hetkenä tuntua haahuilulta, mutta jälkeenpäin muisteltuna tapahtumista muodostuu looginen jatkumo ja tarina.” Ajatuksen Paula tunnistaa myös omaan opintopolkuunsa liittyen.
Paulan opiskelut eivät ole kuitenkaan jääneet maisterintutkintoon, sillä hän aloitti tänä syksynä kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomitutkinnon Turun AMK:ssa. Myös väitöskirjan kirjoittaminen kiinnostaa Paulaa, ja ensi keväänä suunnitelmissa on jatko-opinto-oikeuden hakeminen. Hänen omien sanojensa mukaan jatko-opintoihin liittyy erikoinen viehätys, koska hän itse on lähtöisin perheestä, jolle yliopistomaailma ei ole ollut tuttu. ”Jatko-opiskelu onkin itselle haaste, että pystynkö tähän tutkimusjuttuun, vaikka tulen matalasti koulutetusta perheestä. Tohtoriksi väittely symboloi minulle sivistyksen korkeinta tasoa.”
Hankekoordinaattorin työ Allegralla merkitsee Paulalle paluuta työelämään muutaman lasten kanssa kotona vietetyn vuoden jälkeen. ”Kun olin keskittynyt useamman vuoden ajan arkipäivän rutiinien pyörittämiseen, kaipasin ajatteluun uusia haasteita.” Epävarmuus työllistymisestä tauon jälkeen jännitti, mutta ystävän rohkaisusta koordinaattorin paikkaa tuli haettua. ”Oli ihanaa, kun kotona vietettyä aikaa ei pidetty Allegrassa huonona asiana.” Kyseinen positiivinen kokemus on myös jatko-opintosuunnitelmien ytimessä, sillä Paula on kiinnostunut kotiäitien toimijuuden tarkastelusta.
Kehittäjäopettaja-projekti kiinnosti Paulaa jo hakuvaiheessa, ja työ on osoittautunut mielekkääksi. Hän on aina pitänyt kirjoittamisesta, ja hankekoordinaattorin työssä pääseekin tekemisiin monenlaisten tekstien kanssa. Tällä hetkellä Paulaa kiinnostaa tiedeviestintä, sillä siinä yhdistyvät kaksi hänen intohimoaan: tutkimus ja kirjoittaminen. ”Kehittäjäopettaja-projekti sopii kaikkiin mielenkiinnon kohteisiini! Media- ja tiedekasvatus tuntuvat läheisiltä aiheilta.” Allegra Lab Helsinkiä Paula kehuu luovaksi ja inspiroivaksi ympäristöksi, joka antaa tilaa ajatuksille ja kannustaa ideoiden esittämiseen.
Lyhyesti
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Viihdyn käsitöiden parissa: neulon, virkkaan ja ompelen. Pidän myös kirjonnasta ja makrameesta, ja olenpa kutonut mattojakin. Minulla on kolme lasta, ja heidän kanssaan kivointa tekemistä on lukeminen, lautapelien pelaaminen ja retkeily.
Mikä saa sinut innostumaan?
Uuden oppiminen, kiinnostavat elämäntarinat, kivat sisustuslöydöt kirpputoreilta ja huonekasvit, jotka pysyvät hengissä talvenkin yli.
Kerro jokin kulttuurivinkki?
Ahvenanmaan merenkulkumuseon lapsille suunnattu Merimonsterit-näyttely on aivan mahtava! Kävin siellä kuusivuotiaan poikani kanssa enkä tiedä kumpi oli enemmän innoissaan, lapsi vai minä.
Suunnataan lopuksi ajatukset loppuvuoden juhlakauteen: mikä on parasta joulussa?
Joululahjaideoiden keksiminen sekä lahjojen hankkiminen ja valmistaminen tuottaa iloa melkeinpä ympäri vuoden.