Kasvatustieteiden tohtori Raili Keränen-Pantsu toimii vuonna 2024 Kehittäjäopettaja eli KOPE-hankkeen johtajana. Raili on lähtenyt mukaan Allegran toimintaan jo KOPE:n pilottivaiheeessa ja tänä vuonna saamme tiivistää yhteistyötä. Allegran rivien ensimmäinen pedagogi avaa esittelyssään näkemyksiään opettamisesta ja sen merkityksestä.
Raili valitsi kasvatustieteen alan, koska ihmisen kasvu ja kehitys kiehtovat häntä ja ala tuntui siksi helpolta valinnalta. Raili on valmistunut Oulun yliopistosta kasvatustieteiden maisteriksi ja ollut Tuusulan kunnalla opettajana. Alakoulunopettaja Raili on saanut olla tarjoamassa kokemuksia ja selityksiä ihmetyksen aiheisiin ja kasvaa lasten rinnalla. “Olen on aina nauttinut opettamisen vastavuoroisuudesta ja suhteiden rakentamisesta oppilaisiin.” Sittemmin Raili on kouluttanut opettajia STEP koulutuksessa ja tehnyt väitöskirjansa Itä-Suomen yliopistoon.
Oman alansa sisällä Railin kiinnostuksen kohteet ovat moninaisia, mutta etenkin suuret ihmisyyttä pohdiskelevat teemat kiinnostavat häntä. “Laajemmat teemat ja eksistentiaaliset kysymykset; ihmisenä olemiseen liittyvät kysymykset kiinnostavat. Mikä on meidän tarkoituksemme, miksi me ollaan täällä, mitä on hyvä elämä? Sivistykseen ja Bildung -traditioon liittyvät suunnat ovat olleet paljon keskiössä.”
Raili kuvaa, kuinka erityislaatuista on tukea lasten oman potentiaalin löytämistä, tapoja olla oma itsensä ja paikkansa löytämistä yhteisössä. Väitöskirjassaan hän käsittelee näitä teemoja kysyen, minkälaisia kulttuurisia mallikertomuksia meillä on elämän jäsentämiseen, ja kuinka näitä voitaisiin laajentaa. “Kasvatuksen täytyy laajentaa aktiivisesti näitä malleja, että kukaan ei jää marginaaleihin. Edistysusko ja järjestäminen on tuonut suuria innovaatioita, mutta samalla on esimerkiksi välineellistetty suhde luontoon. Ja nyt aletaan ymmärtää, että olemme riippuvaisia siitä.”
Lyhyesti kuvattuna, Railin väitöskirja käsittelee nimenomaa näitä kulttuurisia kertomuksia, joilla omaa olemista jäsennetään, ja sitä, ketkä voivat olla näistä osallisia. Kasvatuksella on tärkeä rooli aktiivisesti laajentaa kertomuksia ja ottaa mukaan niitä, jotka ovat vaarassa jäädä ulkopuolelle.
Eteenpäin ajavana voimana Railin työpolulla on ollut pitkälti uteliaisuus. “Jos on tullut vastaan ilmiö, jota en ole osannut selittää, selvitän. Se on vienyt opettajaksi.” Opettajana keskeistä Railille on ollut ryhmän rakentaminen: “Rakennetaan ensin koululaisista yhteinen ryhmä, jossa on yhteishenki. Vierastan hieman vahvaa yksilökeskeisyyttä, koulu on kuitenkin joukkojen paikka. Opettaja pystyy ohjaamaan koulussa ryhmiä. Ryhmän sisällä yksilöt löytävä sen tason, että kuka olen osana tätä ryhmää.Olen myös käyttänyt paljon aikaa siihen, että riitatilanteisiin löydetään oikeudenmukainen ratkaisu ja luottamuksen luonti tärkeää, siihen menee aikaa, mutta se on olennaista.”
Oivaltaminen on toinen asia mikä inspiroi Railia. Hänelle on ihanaa nähdä se hetki kun uusi asia opitaan ja lamppu syttyy. “Lapsen maailma muuttuu siinä kohtaa, ja opittua asiaa ei ehkä unohda koskaan.” Nämä asiat ovat ajaneet Railia työssään eteenpäin opettajasta, opettajien kouluttajaksi ja lopulta tutkijaksi. Hän lisää, että väikkäriprojektiin meni 8 vuotta, sillä välissä tuli kaksoset, mutta hän uskoo nyt osaavansa kertoa, mistä ihmisen maailmankatsomus rakentuu.
Allegran pariin Raili päätyi, sillä tutkitulla tiedolla on hänestä tärkeä merkitys uskomusten ja arvojen perustamiseen, mutta opettajan arkityössä on paljon vaatimuksia eri yhteiskunnan tahoilta ja aikaa vähän. Opettajan työn ohessa ei ehdi pysyä tutkimuksen tasalla. Nämä realiteetit saivat Railin kiinnostumaan KOPE-hankkeesta. ”Toivon, että tätä kuilua hanke pystyy kuromaan umpeen. Yliopistomaailmassa ei kannusteta tutkimuksen soveltamiseen kouluille tai tutkimuksen yleistajuistamisen, koska siitä ei saa meriittiä. KOPE-hanke löysi sokean pisteen kentältä; hankkeella pystytään tarjoamaan väyliä tutkitun tiedon äärelle, ilman, että se vie valtavasti resurssia opettajilta.”
KOPE-hankkeessa tuotetaan konkreettista oppimateriaalia kouluihin. Railin rooli hankkeen johtajana on muun muassa sen terävöittäminen, mitä ollaan tekemässä, ja laajan kuvan hahmottaminen. Esimerkiksi harjoittelijan osaamisvaatimuksia piti pohtia ja hanke saikin paljon hyviä hakemuksia. Raili lisää, että toivottavasti hanke antaa harjoittelijoille ja muille tekijöille myös väylän työelämään. “Oma rooli on myös vähän sellainen, että pidän langat käsissä, olen sparraaja, inspiroija, ja autan kohdissa missä saattaa tulla umpikuja. Kun materiaaleja lähdetään tuottamaan niin ideoin ja kommentoin myös.”
LYHYESTI
Jos saisit muuttaa yhden asian Sormia napsauttamalla Suomessa, mikä se olisi?
“Suomalaisten luontosuhteen. Mutta se on niin laaja asia. Muuttaisin suomalaisen maailmankatsomusta kestävämpään suuntaan. Silloin tehtäisiin valintoja omasta arvopohjasta käsin. Nuorissa näkyy ahdistus, koska menestys ja merkityksellisyys on määritelty niin kapeasti ja materialistisista lähtökohdista käsin.”
Mikä on parasta arjessasi ja miten ylipäätään kuvailisit arkeasi?
“Ihmisten kohtaaminen: tykkää verkostoissa työskentelystä ja työryhmistä, luennoimisesta ja kouluttamisesta. Vastapainona tälle on kolmen lapsen äitinä oleminen. Lapset vaativat läsnäoloa, silloin ei voi tehdä ajatustyötä. Tämä pakottaa pois työstä ja se on tasapainottava voima. Harrastan aktiivisesti karatea, se on minulle kehon ja mielen yhteenliittymä. Istun joissain hallintoelimissä varajäsenenä, mutta enemmän ei valitettavasti ehdi tehdä tällä hetkellä yhteiskunnallista vaikuttamista.”
Mikä tekee elämästä sinulle merkityksellistä ja hyvää?
“Se, että saa toimia aktiivisesti itselle tärkeiden asioiden eteen, sen puolesta että mahdollisimman moni voisi elää hyvää elämää. Vaikein työ on kotona, sillä arvoja ei voi siirtää, vaan ne eletään todeksi. Jo pieni lapsi oppii mallista, ja toivon, että lapset oppivat arvojani joita elävät sitten todeksi, vaikka se ei tarkoitakaan sitä, että olisin löytänyt ne kaikki oikeat arvot.”
Kahvi vai tee?
Tee, ehdottomasti, pystyn juomaan litrakaupalla teetä. Kirjoitan ja tutkin teen voimalla. En juo kahvia.
Mikä saa sinut innostumaan?
Itseäni viisaammat ihmiset, toisilta oppiminen, tiedettä ja taidetta yhdistävät ilmiöt, esteettiset kokemukset kauniin rakennuksen tai luontokokemuksen kautta. Myös kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa.
Lukuvinkki:
Mooses Mentula – Toiviokoski
Minulla on vähän aikaa lukea, mutta olin naapurin ja entisen kollegani kirjajulkkareissa, joka kirjoitti kirjan sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta. Hän kirjoittaa siitä, kuinka sodan runtelemassa tilanteessa rakennetaan toivoa.
Enni Mustonen – Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja